Täytyy siinä olla jo huonoa tuuriakin, että törttöilee auton kanssa alle kahden viikon sisällä kahdesti. Tuossa reilu viikko sitten tömpsäytin jonkun poijan takapuskuria ku se pysähty stoppimerkille, onneksi ei tullut mitään jälkiä kummankaan autoihin siinä. Ja tänään kun olin innoissani ripustamassa verhoja uuteen kotiin, niin siitä pihalta kun lähdin niin peruutin suoraan siinä pihalla olevaan koivuun.. Ja harmittaahan se. Jukka yritti lohduttaa sanomalla että onneksi se oli sun auto eikä mun.. niin just. No isä sano että hänen ooppeli oli kanssa aikoinaan sen näköinen että etupuskurissa oli puun kuva ja takapuskurissa kanssa . Se nyt vähän lohdutti, että isiki on joskus kolhinu autoja. Niin ehkä mieki saan tuota omaa ekaa autoani vähän kolhia. ja onneksi se  ei kuitenkaan ole mikään hienonhieno vaikka onki sähköikkunat ja penkinlämmittimet.. niin ei se silti niin hieno ja uus ole (niinku isän jetta) että ehkä mie uskallan sillä ajaa.. ja autoliike ottaa sen taatusti vaihdossa.. ja en mie jaksa koskaan ajatella niinku jukka että joka asiasta pitäs saada voittoa tai paljon paljon rahaa kun ei se raha jaksa merkata mulle mitään. onpa tuo nähty jo ettei se onnea tuo. mutta ei muuta nyt