että joo.. semmoinen rupattelu tällä kertaa. Oli niin erilainen kuin voi vain olla tämänkertainen haistattelu kuin viimeksi.. Laitokselle ku haki hommiin, niin kyselyt oli enemmän teoreettisia, että oikeasti kysymykset liittyivät ammattitaitoon ja siihen miten hoitaisin joitakin tilanteita. Sitä odotin ehkä tälläkin kertaa, tiukkoja ammatinhallinta kysymyksiä, vaan tämä oli lähinnä rupattelua niistä näistä ja mun tulevaisuuden suunnitelmista. Mihin oli aivan äärimmäisen vaikea vastata, kun en todellakaan voi tietää missä olen viiden vuoden päässä. koska kaikkihan riippuu kuitenkin kaikesta mitä valintoja tekee, mitä elämä tuo tullessaan, ja miten ihminen muuttuu joka tapauksessa elämän mennessä eteenpäin, tahtoi tai ei. Ja muutenkin kun on tavallaan tällaisessa muutoselämäntilanteessa just nyt kun mikään muutenkaan ole ollenkaan varmaa niin äärimmäisen ahdistavaa vastailla niihin kysymyksiin. Kysymyksiä: -Mikä on parasta mitä sinulle on tapahtunut elämässäsi? -Mikä on huonointa? Tunnetko ja tiedätkö kuka olet? Millainen on hyvä esimies? Miten muuttaisit nettisivustojamme? Mikä eläin viihtyy kanssasi parhaiten? Missä työssä et ainakaan tahtoisi ikinä olla? Tykkäätkö esiintyä? Olinko hyvä äidinkielessä peruskoulussa? ja sitten nää kamalimmat.. miten asut nyt? mitä minun ja mieheni tulevaisuuden kuviin kuuluu viiden vuoden päästä?

Oikeasti oli tosi vaikea vastata meitä koskeviin kysymyksiin, kun ei vain kertakaikkiaan tiedä missä me ollaan kohta ja onko meitä edes kohta. Mutta ehkä se tuli niille haistattelijoillekin selville. Sitten loppuvaiheessa ne sano, että nyt he ei enää kirjaa mitään ylös.. montako lasta haluaisit saada? hmm.. kaks, kol, nel.. en mie tiiä, ei oo ajankohtasta.. ehkä tarttis löytää ensin se mies kenen kanssa niitä tekis, onkos tääl komeit miehit? kuulemma on.. sanoin siihen että no sitte voin heti muuttaa tänne.. =) Lopuksi sain vielä kierroksen sen paikan työtiloista.

Aika hurjaa, kun en tosiaan tiiä, että haluaisinko ees muuttaa tai ylipäätänsä muuttaa mitään elämässä. Olla vain. Mutta sitten alkaa kuitenkin ahdistamaan, niin ehkä on parempi hakeutua muutokseen, ennen kuin alkaa tulla ruumiita. hih...