No niin. Lauantai. Onneksi. Meni eilenkin vielä töissä neljään asti mettässä. Ja sitten kun olin yksin, niin siellä yksikseni kannoin kauhean läjän rojuja 400 metrin päähän umpimettään. Porasin kalliota ja heiluin vähän vesurin kanssa. Nyt on sitten taas aivan uskomattomasti uusia lihaksia löytynyt.. varsinkin nuo haulikset. Eli ne on vielä siellä tallella vaikka joskus tuntuu että ne katoaa, jonnekin pehmeän muhkuraisen massan joukkoon.

Ei ole pariin päivään paljoa tarttenu stepperöidä  .Ehkä sitten tänään jaksaa taas jotain vähän liikunnallisempaa tehdä. Jos jaksaa. no tekee jos jaksaa. Ei se onneksi maailmaa kaada vaikka ei lenkillä käviskään.

Piha on hyvällä mallilla, siellä ei tartte kohta tehdä muuta kuin kitkeä rikkaruohot, ja ajaa nurmikko. Ja se on Jukan hommaa :) Vähän hirvittää miten noitten kukkien käy, kun tosiaan aika vilposta öisin ollut, Mutta ehkä ne selviää, jos ovat selvitäkseen.

Kumma juttu etteivät kaupat aukea lauantai-aamuna kahdeksalta. Pitäs lähteä kattelemaan ittele sellaisia maastopöksyjä. Jotenkin nuo työnantajan antamat vaatteet ei oikeasti sovellu maastotöihin. Ja nyt ne on vielä muuttamassa asustusta samannäköiseksi, kuin pelastushenkilökunnalla. Kirkkaat oranssit ambulanssimiehen vaatteet.  Kauheasti me kyllä yksissä tuumin varmaan joka toimipisteessä täällä lounais-suomessa pannaan hanttiin ettei niitä tarttis hankkia. Taikka oishan se t-paita ainakin sen värinen, että kun menee rullaluistimilla tuolla 2-tiellä niin ainakin näkyis.