oli aika orpo olo tänään yksin metsässä. täällä etelässä kun on niin kamalan isoja nuo puut. Ja sitten kun en oikein luota suunnistustaitoihini, niin jännätti kyllä käydä käppäilemässä ihan yksin metsässä toteamassa, että mitään ei ilman apumiestä voi alkaa tekemään. Olisi pitänyt kaadella isoja isoja puita sieltä ja mittailla takymetrillä kun ei puhettakaan että kepsi ois toiminu siellä. Ja piisteenä iin päällä oli se, että satoi vettä ihan kaatamalla. Kaikki paperit oli ihan märkänä. Siellä olin. yksin... vesisateessa.. keskellä samannäköistä metsää jokapuolella. Avuttomana tekemään mitään homman edistämiseksi.

Ärsyttää se vain aina tuollainen kun ei saa hommia loppuun silloin kun olisi ne tahtonut saada. Vaan minkäs sille mahtaa jos porukka ei vaivaudu kutsusta erityismaininnasta huolimatta paikalle. Jokainenhan saa kuitenkin valita tuleeko vai ei. Ja joo, ehkä se kaatamalla vettä taivaasta, ei ole kaikista houkuttelevin ilma.

Mutta tällaista tänään. mitäs tässä voi sanoa, kuin että enää neljä viikkoa ja kaksi päivää lomaan =)