Kun nyt tuli sivulauseessa "luvattua" eräälle Parkanolaiselle herralle, että joskus kirjoittelen jotain työjuttujanikin tänne, niin voihan sitä jotain.

Olin tänään vetämässä kokouksia tuolla, ja uusi innokas kaveri tullut meille töihin, niin kysyin,että tahtooko pitää jonkun noista kokouksista. Tämähän oli ihan innoissaan ajatuksesta ja katoin kaverille omasta mielestä sen helpoimman tapauksen. :) Hyvin äkkiä tosin selvisi, ettei se kyllä sitä ollut. Setä tuoksui kovasti jollekin (ei partavedelle) .. ja sitten mulla soi jo sisäiset hälykellot, että tästä ei hyvää seuraa.

Alku meni hienosti, mutta sitten kun selvisi, että kaikki asiat ei ole kirjattu niin kuin ne olisi tarkoitettu kirjattavaksi niin sitten se maailma romahti. Tuli kirosanoja ja maailman vääryyttä jne jne.. meidän aloitteleva insinööri oli kyllä NIIN ihmeissään. Mutta tosi hyvin se asian sitten kuitenkin osasi ottaa, varmaan minä olin enemmän tärinöissä kun se jälkeen päin. Tilanteen ollessa päällä osaa olla tosi kova ja vakuuttava ja jämäkkä.. mutta sitte kun se tilanne raukeaa ja saa olla ilman "roolia" niin sitten tuleekin syvähuokaus ja käsien tärinä.

No loppukokouksesta oli pakko tosiaan alkaa latelemaan suoria sanoja sille setälle, kun eihän se enää puhetta kuunnellut. Että nyt tehdään näin tai näin. Ja muuta ei olekaan sitten vaihtoehtona. Pantiin homma seis ja vedettiin hetki henkeä ja sitten alkoikin jo taas toinen kokous joka onneksi oli todella leppoisa.

Mutta mietin vain että jos itse olisin vetänyt ensimmäistä kokousta elämässäni ja sitten tulisi tuollasia setiä sinne , niin pikkuisenko olisin miettinyt että uskallanko ikinä enää mennä kokoukseen. Mutta onneksi tää meidän uus kaveri on varmasti nähnyt monta helppoa tapaustakin, ja niitähän ne suurin osa on.

Mutta siinäpä sulle palanen parkanonmies... ;) kelpasko?