puut on kaikki jo vihreät ja nurmikko pitäisi ajaa. Tai ei sitä varmaan nurmikoksi voi sanoa, koska siinä kuitenkin kasvaa vain vieri vieressä niitä jotain voikukkia. Mutta tosi hienon näköstä on kun nurmikko on auringonpaisteella tosi keltainen. Yöksi ne kukat menee aina suppuun. Mutta raaskiiko sitä nyt edes ajaa.

jos viimeksi oli 20 arkipäivää töitä, niin sehän tarkoittaa, että nyt on se joku 15 päivää lomaan. Lomaan josta ei ole vielä oikeastaan päättänyt tahtooko lähteä viikoksi tallinnaan vai viikoksi lappiin. Pohjosessa ois kyllä paljon ihmisiä ketkä odottaa, että sinne mennä, mutta jotenkin tuo ajomatka on vain jotain sellaista kamalaa, ettei sinne sen takia jaksais lähteä. Pitää nyt vielä miettiä noita asioita.

Käytiin eilen porissa kattomassa kollegan/vanhan luokkakaverin uutta kotia. Hieno oli. Kyllä varmasti viihtyvät porissa jonkin aikaa siis. Itse kannatan edelleen vuokralla asumista. Ehkä jo senkin takia, että vaikka onkin vakityöpaikka, niin silti sellainen sisäinen polte jossain tuolla, että haluan asettua jonnekin muualle kuin tänne ja ehkä haluan kuitenkin tehdä vähän jotain muuta loppuelämäni kuin tätä. Mutta nuo on niitä henkimaailman juttuja, että koskaan oikeastaan edes tiedä että miten se elämä loppupeleissä tulee menemään. Nyt ollaan tässä ja eletään tätä päivää, tehdään siitä elämän paras päivä ja ollaan tyytyväisiä siihen, että pääsee illalla nukkumaan omaan sänkyyn, oman kullan viereen.