Tämä viikko onkin ollut harvinaisen raskas. Mutta elämäänhän kuuluu raskaitakin viikkoja. Eikä ihminen yksinkertaisesti voi muuta kuin sinnitellä. Jupista tähdille, huutaa, itkeä. Ihan mitä vain. Ihminen voi valita. Valita sen jääkö makaamaan naamalleen sontakasaan vai nouseeko ylös. Ja aika monia varmaan houkuttelee se ylösnouseminen, jo pelkästään hajun takia ;)

Harmittaa kyllä, että hienot hiihtokelit menee aivan sivusuun, kun täällä vain sisällä huokailee ja opettelee koodaamaan. No maanantaina pääsee taas töihin. Sitten saa muuta ajateltavaa. Heti onkin ihania setiä siellä odottamassa fiksuja päätöksiä. Kuinkahan se onnistuu loman jälkeen.. tuo fiksuus.. saati että maanantaina. No menee miten menee.. ihan sama. Ei tunnu kovin tähdelliseltä se just nyt.

Tulis kesä. Jukan kanssa puhuttiin,että lähdettäis ulkomaille lomalla. Oishan se aivan ihanaa. Vaikka ulkomaille varmaan olisi parempi mennä syksyllä tai talvella, vaan ei kai sillä toisaalta ole merkitystä koska menee.

Mutta tällainen tämä viikko. Toivottavasti ensiviikko on parempi, vaikka voi se tästä vielä huonontuakin =) pitää ajatella positiivisesti